Aluksi luulin, että haluan ohjata miniäni kuin maksikoiraa. Miksi? No koska kaikki sanoivat, että vain maksikoiran ohjaajat osaavat ohjata ja minä halusin osata ohjata. Tunteja ja tunteja harjoittelin ja ihan kivaa pikkusievää agilityä tehtiinkin aika pitkään. Vuosia.
Kun Hyvis aloitti agilityn, huomasin pienen virheen tuossa yllä esitetyssä ajattelussa. Minikoira ei ole maksikoira. Ihan vaan laukan pituus on vaan niin kertakaikkisen eri, vaikka minikoira menisikin hitsin lujaa. Kun ohjasin miniäni kuin maksikoiraa, se kyllä meni sinne minne halusin, mutta en saanut siitä kaikkea vauhtia irti. Tyylipisteitä taas ei missään tietääkseni jaettu.
Olen tullut siihen päätelmään, että vaikka mini- ja maksikoiran ohjaamisessa on toki jotain samoja lainalaisuuksia, taitava miniohjaaminen on eri asia kuin taitava maksiohjaaminen. Ainakin jos tavoitteena on tehdä rata mahdollisimman nopeasti. Vaikka omat koirani ovat monessa suhteessa samanlaisia, pelkkä laukan pituus vaatii ihan erilaista toimintaa minulta ohjaajana.
Kun treenaa tai kisaa kahdella hyvin eri kokoisella koiralla, on välillä haastavaa saada oikea moodi ja oikea ohjaustapa "päälle". Meitä valmentava Iina välillä huutaakin "Ja nyt sama maksimoodissa" tai "Nyt minimoodissa". Kun tuon muistaa, niin koirat toimivat huomattavasti paremmin, kuin jos koitan tehdä asiat samalla tavalla. Kun koon lisäksi on vielä huomioitava koirien luonteet niin peli käy yhä mielenkiintoisemmaksi.
Minimoodissa juoksen raivolla ja teen käännöksiä yhdessä koiran kanssa. Maksimoodissa lähettelen koiraa kaukaa esteille ja jopa pysähdyn, kun haluan tiukan käännöksen, mutta maksinkin kanssa juoksen. Minä olen onnellisessa asemassa, kun valmennus ymmärtää eri koirille sopivan ohjauksen ja sen, että agility ei ole tyylilaji. Se saa olla rumaa, niin kauan, kuin tuloksena on nopea ja virheetön rata. Tämä on vapauttava ajatus. Saan tehdä sen, mitä koirani maksimaalinen vauhti vaatii, eikä se tarkoita, etten osaisi ohjata, ei edes minikoirani kohdalla.
Keski-Euroopassa ja Ruotsissakin minikoirat (ja varmaan muutkin) opetetaan ymmärtääkseni vahvemmin etenemään ennen erilaisten kiemuroiden harjoittelua, mikä näkyy vauhdissa. Seuraavan koirani, olipa mitä kokoluokkaa hyvänsä, opetan tuolla tavalla. Jää nähtäväksi miten se taas vaikuttaa ohjaamiseen, siis sellaiseen ohjaamiseen, jolla saadaan se maksimivauhti suoritukseen.
Kommentit
Lähetä kommentti