Hyvis

Kun olin harrastanut agilityä noin vuoden, tajusin, että en voi treenata yhdellä koiralla niin paljon, kuin halusin. Ja jos en treenaisi enemmän, en kehittyisi niin paljon, kun halusin. Kuunneltuani jatkuvasti kommentteja siitä, miten helppoa minin kanssa oli tehdä agilityä ja että minien ohjaajat eivät osaa ohjata, ajattelin, että haluan perehtyä niihin mystisiin makseihinkin. Niinpä meille tuli bordercollienarttu Hyvis (Tronic Yin).

Minua pelotti ottaa bordercollie, tuo ylikoira, joka vaatisi minulta ylikoiraihmisyyttä ja treenaamista 24/7. Mutta halusin bordercollien. Hyvis on pitkälti työlinjainen, joten sen suhteen pelotti vielä vähän lisää. Pyörittelin asiaa edes takaisin kyllästymiseen saakka, mutta rakastuin Hyviksen kasvattajan, Pirjon, koiriin. Pirjo otti aikaa meille ja tutustui rauhassa, ja sitten lähempänä luovutusikää lupasi meille pentueen mustavalkoisen tytön. Hyvis on ollut monella tapaa helpoin koira, mikä minulla on ollut. Se on kuuliainen ja motivoitunut tekijä. Se on utelias, vauhdikas ja herkkä, juuri sellainen koira, joka sopii minulle.

Kilpailemme Hyviksen kanssa maksikolmosissa ja olemme sen kanssa TopTeamissa kaudella 2017-2018. Hyvis on osoittautunut upeaksi harrastus- ja kisakaveriksi, enkä treenaa sen kanssa sen enempää, kuin Hipun kanssa. Toki Hyvikselläkin on omat kotkotuksensa, lähinnä kirkaalla säällä valojen ja varjojen kyttääminen, mutta ylikoiraan liittyvä pelko oli turha. Niin ja makseissa on vaan eri haasteet kuin mineissä.

Kuva: Pilvi Putaansuu