Kesä kisataan kovaan tahtiin ja sunnuntaina kävimmekin Tampereella Tamskin hulppeassa hallissa kuuden startin pläjäyksen. Hiukan haastavaa oli, kun radat pyörivät kahdella kentällä osittain päällekkäin ja välillä olisi pitänyt olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Mutta selvisimme. Huh!
Hippu oli ihan irti. Se katosi jonnekin kuuta kiertävälle radalle kahdella ensimmäisellä radalla. Hyvin kauas ja hyvin yllättäin. Kyllä se irtoaa. Mutta viimeisellä radalla onnistuttiin ja tehtiin voittonolla!
Hyvis oli käsittämättömän hyvä ensimmäisellä radalla. Tiedätkö sen tunteen, kun olet täydessä harmoniassa koirasi kanssa radalla? Tuntuu, kuin se ihan lukisi ajatuksesi. No, minusta tuntui nyt siltä ja se fiilis oli uskomaton. Kunnes sitten tämä ohjaaja unohti, että Hyvis on nuori ja pitkälaukkainen koira ja singahtaa putkesta hiukan kauemmas, kuin mini. Kolmanneksi viimeinen este sitte ohitettiin, kun en ohjannut kunnolla ja napattiin hylly loppusuoralla.
Keskimmäisellä radalla Hyviksen vire nousi liian korkealle. Toin sen halliin hyvissä ajoin (koska haluan, että se oppii siihen), mutta se oli liikaa, että oleskelimme hallin keskellä ja joka puolelta kuului radan suorittamisen ääniä. No roiskittiin sitten menemään.
Kolmannelle radalle sain junnukoirankin taas näppeihin ja teimme hyvää, sujuvaa rataa loppusuoralle saakka. Taas olin missannut valmistautumisessa asian, joka olisi pitänyt olla päivän selvä. Loiva kääntyminen aa-esteeltä kepeille ei tapahtunutkaan automaattisesti vaan juoksemalla, vaan Hyvis nappasi aa:n jälkeiset muut esteet, kun ne nyt siinä nenän edessä olivat. Olisi varmaan ollut hyvä ohjata.
Kaiken kaikkiaan olen ihan hirmuisen tyytyväinen koiriini. Hipun vauhti on selvästi kasvanut ja virheitä tulee useammin. Se on vain hyväksyttävä tässä vaiheessa. Mutta kyllä se varmuus tähänkin vauhtiin vielä saadaan (ja vauhtia vieläkin lisää). Ja Hyviksen kanssa suorastaan tanssittiin noita ratoja. Olen luottavaisin mielin sen suhteen, että niitä nolliakin vielä tehdään. Timo Teilerin tekniset, mutta sujuvat radat sopivat todella hyvin molemmille koirilleni ja erityispisteet siitä, että rata muutettiin fiksuksi maksien linjoja varten.
Hippu oli ihan irti. Se katosi jonnekin kuuta kiertävälle radalle kahdella ensimmäisellä radalla. Hyvin kauas ja hyvin yllättäin. Kyllä se irtoaa. Mutta viimeisellä radalla onnistuttiin ja tehtiin voittonolla!
Hyvis oli käsittämättömän hyvä ensimmäisellä radalla. Tiedätkö sen tunteen, kun olet täydessä harmoniassa koirasi kanssa radalla? Tuntuu, kuin se ihan lukisi ajatuksesi. No, minusta tuntui nyt siltä ja se fiilis oli uskomaton. Kunnes sitten tämä ohjaaja unohti, että Hyvis on nuori ja pitkälaukkainen koira ja singahtaa putkesta hiukan kauemmas, kuin mini. Kolmanneksi viimeinen este sitte ohitettiin, kun en ohjannut kunnolla ja napattiin hylly loppusuoralla.
Keskimmäisellä radalla Hyviksen vire nousi liian korkealle. Toin sen halliin hyvissä ajoin (koska haluan, että se oppii siihen), mutta se oli liikaa, että oleskelimme hallin keskellä ja joka puolelta kuului radan suorittamisen ääniä. No roiskittiin sitten menemään.
Kolmannelle radalle sain junnukoirankin taas näppeihin ja teimme hyvää, sujuvaa rataa loppusuoralle saakka. Taas olin missannut valmistautumisessa asian, joka olisi pitänyt olla päivän selvä. Loiva kääntyminen aa-esteeltä kepeille ei tapahtunutkaan automaattisesti vaan juoksemalla, vaan Hyvis nappasi aa:n jälkeiset muut esteet, kun ne nyt siinä nenän edessä olivat. Olisi varmaan ollut hyvä ohjata.
Kaiken kaikkiaan olen ihan hirmuisen tyytyväinen koiriini. Hipun vauhti on selvästi kasvanut ja virheitä tulee useammin. Se on vain hyväksyttävä tässä vaiheessa. Mutta kyllä se varmuus tähänkin vauhtiin vielä saadaan (ja vauhtia vieläkin lisää). Ja Hyviksen kanssa suorastaan tanssittiin noita ratoja. Olen luottavaisin mielin sen suhteen, että niitä nolliakin vielä tehdään. Timo Teilerin tekniset, mutta sujuvat radat sopivat todella hyvin molemmille koirilleni ja erityispisteet siitä, että rata muutettiin fiksuksi maksien linjoja varten.
Kommentit
Lähetä kommentti